Ajoimme tunnin verran Kemiöön, Sagalundin museoon.
Sagalundissa oli partaukko, joka näytti vanhoja huoneita ja tavaroita. Siellä oli mylly, vanhoja kenkiä, vanha keittiö ja vanhoja sänkyjä. Siellä oli vanhoja vaatteita kuivumassa pyykkinarulla. Me myös opettelimme puimista. Se oli helppoa. Me näimme lampaita. Emilia V
Viskuriin pistettiin vehnää, pyöritettiin sitä kammen avulla, toisesta päästä tuli jyviä ja toisesta kaikki ylimääräiset ”roskat”.
Olimme Sagalundissa. Kävimme siellä vanhassa koulussa. Opettaja oli hyvin tiukka, melkein tiukkapipo, käski ojentaa kädet. Jos oli kynsilakkaa hän kielsi sen käyttämisen.
Olimme koululla, joka oli tosi vanha. Opettaja oli tosi tiukka. Heidi joutui kirjoittamaan oman nimen kaunolla. Ennen vanhaan ei ollut paperia. Heidi kirjoitti sormella hiekkalaatikkoon.
Sagalundissa oli ”opettaja” joka oli aivan kamalan tiukka, onneksi se esitti, mutta se mies oli niin tiukka että en tiedä miten minun äidin äidin äiti kesti. Oli kiva silti tietää millaista oli ennen vanhaan koulussa. En ite olisi kestänyt edes viittä minuuttia jos sielä pitäis käydä koulua menisin mahdollisimman kauas piiloon.
Kun kävimme Sagalundissa, siellä kävimme vanhanajan koulussa. Siellä oli maailman tiukin ope, joka oli ilkeä. Hän sanoi, että kun veisataan virsiä, pitää seistä ja laulaa kauniisti. Kaikki 5B:läiset pelkäsivät ja se "ope" tavallaan kidutti meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti